Peruslinjaus

Hyvä lukija,

Helsingin Kruununhaassa risteävät Liisankatu ja Mariankatu. Helsingin Kruununhaassa aloittelevat tutkijat Maria (Heiskanen) ja Liisa (Mäkinen) työstävät väitöskirjojaan viereisissä työhuoneissa. Sattumaako?

Heiskasen-Mäkisen linja on poliittisesti sitoutumaton, yhteiskuntapoliittisesti innovatiivinen dokumentaatio väitöskirjatyön arjesta. Teemme tutkimusta, elämme tutkimuksesta, näemme painajaisia tutkimuksesta. ’Tutkiminen on hauskanpidon yksi muoto’ (Saari 2011, 5).

Tutkimuskohteemme ovat verrattain uusia sosiaalipolitiikan tieteenalalla. Valvontakamerat tallentavat liikkeitämme mitä moninaisimmissa paikoissa, ja internet mahdollistaa ventovieraiden tarkkailun. Rahapelaamisen haitat ovat esimerkki uusista sosiaalisista ongelmista, jotka haastavat hyvinvointivaltion käytäntöjä. Mäkinen keskittyy tarkkailuun ja Heiskanen pelaamiseen. Kirjoitamme tässä blogissa sellaisia huomioita tutkimusaiheistamme, joista uskomme muidenkin olevan kiinnostuneita. ’Yhteiskunnallisesti kiinnostava aihe’ on tietysti tutkijanuran ensimmäinen kuoppa, ja kirjoituksiamme lukevat luultavasti lähinnä äitimme.

Liisankadun ja Mariankadun kulmassa sijaitsevat esimerkiksi Sibelius-lukio, maa- ja metsätalousministeriö ja kiinteistövälitystoimisto. Nämä eivät sinänsä ole sosiaalipoliittisen tutkimuksen ydintä, mutta kuvaavat Heiskasen ja Mäkisen yhtä monipuolisia linjauksia: avaralla katseella, suurella sydämellä ja usein isojen tuoppien ääressä. ’Professoreita emme ole, mutta sellaisia meistä tulee’.

Näin alkuvaiheessa olemme suunnitelleet blogiimme kolme vakiopalstaa. Tutkimusaiheisiimme liittyvät kirjoitukset menevät kategorian Pieniä huomioita maailmasta pl. kaikki paitsi valvonta ja rahapelaaminen alle. Tämän lisäksi tulossa on kaksi muuta vakiopalstaa: Anatomiasarja sekä Arvioita konferenssien vapaa-ajanohjelmasta -palsta.

Anatomiasarjan aloittaa kirjoitus abstraktin anatomiasta. Abstrakti on tiedemaailman välttämättömyys: sitä tarvitaan kaikkialle konferensseista, apurahahakemuksiin ja artikkeleihin. Sellaisen kirjoittaminen ei kuitenkaan ole aivan yksioikoista. Abstrakti kirjoitetaan usein tilanteessa, jossa ei täysin tiedetä mitä aiotaan (tai ehkä edes mitä halutaan) sanoa, kiireessä ja tiukan pituusrajoituksen puitteissa. Kumpikaan meistä ei väitä olevansa minkäänlainen asiantuntija abstraktien suhteen, mutta muutaman sellaisen kirjoitettuaan voi kenties esittää jo joitakin huomioita erinäisistä kompastuskivistä. Abstraktin anatomian lisäksi Anatomiasarjassa on luvassa ainakin tutkimussuunnitelman anatomia sekä työryhmäkysymysten ja -vastausten anatomia. 

Arvioita konferenssien vapaa-ajanohjelmasta -palsta on kevyempi ja keskittyy konferenssien virallisen sisällön asemesta kaikenlaiseen sosiaaliseen oheistoimintaan konferenssien ympärillä. Kerromme siitä sen mitä muistamme. Virallista konferenssiohjelmaa käydään läpi muilla palstoilla, tässä jaamme havaintojamme eritoten sosiaalisesta näkökulmasta. Saako ottaa kolmetoista cocktail-palaa kerralla? Entä jos on todella nälkäinen? Mitä tehdä, jos tiedät sopineesi edellisen illan viimeisessä jatkopaikassa laajasta tutkimuksellisesta yhteistyöstä, mutta et muista yhteistyökumppanisi nimeä? Mitä puen päälleni esitykseen siten, että näytän pätevältä mutta en 50-vuotiaalta?

Heiskanen selvitti googlesta, että jatko-opiskelijan arjesta ei juuri ole blogeja. Ehkäpä avaudumme tänne siis myös apurahaonnelasta, yliopiston byrokratiasta ja muusta jokapäiväisestä tutkijanelämästämme. Sillä kuka kissan hännän nostaisi ja niin edelleen.

Rakkaudella,

Heiskanen-Mäkinen

Lähteet:

Saari, Juho (2011) Esipuhe. Teoksessa Juho Saari (toim.): Hyvinvointi. Suomalaisen yhteiskunnan perusta. Helsinki: Gaudeamus, 5-6.