Tutkimussuunnitelman anatomia

Olemme aiemmin tässä blogissa pilkkoneet osiin abstraktin ja työryhmäesityksen. Nyt käymme käsiksi tutkijan kolmanteen  tärkeään työkaluun: tutkimussuunnitelmaan.

Tyytyväinen professori

Tutkimussuunnitelma on se paperi, jolla todistetaan muille oma pätevyys tutkimuksen toteuttamiseen sekä se itse toteutettavuus. Tutkimussuunnitelma on myös hyvä työkalu itselle omien ajatusten selventämiseen – suunnitelmaan kun on pakko kirjoittaa että mitä sitä oikeastaan onkaan tekemässä ja miksi. Hrrrh. Tutkimussuunnitelmaa tarvitaan esimerkiksi apurahahakemuksiin, joissa sen merkitys on suuri. Suunnitelmaa on hyvä myös aina välillä käydä vilauttamassa jatkoseminaarissa, mikäli haluaa pitää työtä ohjaavan professorin tyytyväisenä.   

Tutkimussuunnitelman sisältö koostuu usein tarkasti määritellyistä osista: tiivistelmä, teoriatausta, aineisto, tutkimuskysymykset, menetelmät, aikataulu ja rahoitus. Näistä aloittelevalla jatko-opiskelijalla on tiedossaan teoriatausta. Piste. Teoriasta riittääkin kirjoitettavaa, koko maisterintutkinnon verran teoreetikkojen esittelyä. On Giddensiä, Baumania, Beckiä, Foucault’ta, unohtamatta tietenkään vanhoja veikkoja Platonia ja roomalaisia. Tästä on hyvä alkaa.

Se, mistä apurahan myöntäjät kuitenkin haluavat kuulla, ovat tutkimuksen käytännöt. Ensinnäkin, mihin kysymyksiin etsitään vastauksia. Tutkimuskysymykset saattavat väitöskirjatyön alussa olla laajahkoja, tyyliin ”Millainen on maailma”. Siitä sitten vähitellen ryhdytään kaventamaan siten, että lopulliset tutkimuskysymykset muotoillaan juuri ennen kuin väitöskirja menee painoon (näin olemme kuulleet).

Syrjäytynyt?

Aineisto ja menetelmät ovat myös tärkeitä. ”Aion haastatella syrjäytyneitä.” Okei, ihan kiva, mutta keitä he ovat ja mistä heitä löytää? Mitä kysytään, kuka haastattelut tekee ja kuinka paljon niitä tarvitaan? Oletko valinnut diskurssianalyysin sen seksikkyyden vuoksi vai onko siitä oikeasti hyötyä tutkimuskysymyksiin vastaamisessa? Itse pidämme sekä tutkimuskohteiden että -menetelmien valinnassa pääkriteerinä seksikkyyttä.

Tieteellisessä tutkimussuunnitelmassa käsitteet abstrakti ja konkreettinen ovat päälaellaan: usein osiot aikataulu ja rahoitus tuntuvat kirjoittajan mielestä abstrakteilta, samalla kun niitä edeltävä monen sivun tieteellinen jargon voi tuntua hyvinkin konkreettiselta. Aikataulu- ja rahoituskohdat saatetaan ohittaa siis lyhyesti. Virhe. Väitöskirjan tekijän on arvioitava ainakin vuositasolla, jollei kuukausittain, mitä asioita hän kulloinkin aikoo tehdä. Heiskasen-Mäkisen tutkimussuunnitelmissa lukeekin:  

”Tulen väittelemään loppuvuodesta 2015.” 

Lauseen totuudenmukaisuudesta emme mene takuuseen. Meillä ei myöskään ole tietoa mitä käy, mikäli emme pysty lunastamaan lupauksiamme. Luultavasti meidät haetaan kotoa julkiseen piiskaukseen ja meille myönnetyt rahat peritään pois. Siis ne rahat, joista olemme tutkimussuunnitelmissamme – rahoitusta hakiessamme -  kirjoittaneet. Onkin hieman irvokasta, että rahoitusta hakiessa tulee tietää, miten aikoo väitöskirjatyönsä rahoittaa. ”Rahoitussuunnitelmani mukaan tulen tekemään tutkimustani apurahalla, joka minulle myönnetään tämän rahoitussuunnitelman perusteella.” Kehäpäätelmä, mikä se olikaan?

Tutkimussuunnitelman tärkein osa on tiivistelmä, koska lukija ei yleensä jaksa lukea sitä pidemmälle. Eli, kun on ensin painettu viikkokaupalla töitä muiden osioiden kanssa, tiivistelmä kirjoitetaan viimeisen tunnin aikana. Loogista, eikö totta?

Olemme itse jo hyvin ansioituneita tutkimussuunnitelman kirjoittajia (kröh). Olemme siis tehneet niitä paljon. Mieleemme on jäänyt erityisesti yksi viikko, jolloin oli joka ilta suuret juhlat ja perjantaina kahden tärkeän apurahahakemuksen DL. Arvatkaapa kuinka siinä kävi.