Tutkimussuunnitelman anatomia

Olemme aiemmin tässä blogissa pilkkoneet osiin abstraktin ja työryhmäesityksen. Nyt käymme käsiksi tutkijan kolmanteen  tärkeään työkaluun: tutkimussuunnitelmaan.

Tyytyväinen professori

Tutkimussuunnitelma on se paperi, jolla todistetaan muille oma pätevyys tutkimuksen toteuttamiseen sekä se itse toteutettavuus. Tutkimussuunnitelma on myös hyvä työkalu itselle omien ajatusten selventämiseen – suunnitelmaan kun on pakko kirjoittaa että mitä sitä oikeastaan onkaan tekemässä ja miksi. Hrrrh. Tutkimussuunnitelmaa tarvitaan esimerkiksi apurahahakemuksiin, joissa sen merkitys on suuri. Suunnitelmaa on hyvä myös aina välillä käydä vilauttamassa jatkoseminaarissa, mikäli haluaa pitää työtä ohjaavan professorin tyytyväisenä.   

Tutkimussuunnitelman sisältö koostuu usein tarkasti määritellyistä osista: tiivistelmä, teoriatausta, aineisto, tutkimuskysymykset, menetelmät, aikataulu ja rahoitus. Näistä aloittelevalla jatko-opiskelijalla on tiedossaan teoriatausta. Piste. Teoriasta riittääkin kirjoitettavaa, koko maisterintutkinnon verran teoreetikkojen esittelyä. On Giddensiä, Baumania, Beckiä, Foucault’ta, unohtamatta tietenkään vanhoja veikkoja Platonia ja roomalaisia. Tästä on hyvä alkaa.

Se, mistä apurahan myöntäjät kuitenkin haluavat kuulla, ovat tutkimuksen käytännöt. Ensinnäkin, mihin kysymyksiin etsitään vastauksia. Tutkimuskysymykset saattavat väitöskirjatyön alussa olla laajahkoja, tyyliin ”Millainen on maailma”. Siitä sitten vähitellen ryhdytään kaventamaan siten, että lopulliset tutkimuskysymykset muotoillaan juuri ennen kuin väitöskirja menee painoon (näin olemme kuulleet).

Syrjäytynyt?

Aineisto ja menetelmät ovat myös tärkeitä. ”Aion haastatella syrjäytyneitä.” Okei, ihan kiva, mutta keitä he ovat ja mistä heitä löytää? Mitä kysytään, kuka haastattelut tekee ja kuinka paljon niitä tarvitaan? Oletko valinnut diskurssianalyysin sen seksikkyyden vuoksi vai onko siitä oikeasti hyötyä tutkimuskysymyksiin vastaamisessa? Itse pidämme sekä tutkimuskohteiden että -menetelmien valinnassa pääkriteerinä seksikkyyttä.

Tieteellisessä tutkimussuunnitelmassa käsitteet abstrakti ja konkreettinen ovat päälaellaan: usein osiot aikataulu ja rahoitus tuntuvat kirjoittajan mielestä abstrakteilta, samalla kun niitä edeltävä monen sivun tieteellinen jargon voi tuntua hyvinkin konkreettiselta. Aikataulu- ja rahoituskohdat saatetaan ohittaa siis lyhyesti. Virhe. Väitöskirjan tekijän on arvioitava ainakin vuositasolla, jollei kuukausittain, mitä asioita hän kulloinkin aikoo tehdä. Heiskasen-Mäkisen tutkimussuunnitelmissa lukeekin:  

”Tulen väittelemään loppuvuodesta 2015.” 

Lauseen totuudenmukaisuudesta emme mene takuuseen. Meillä ei myöskään ole tietoa mitä käy, mikäli emme pysty lunastamaan lupauksiamme. Luultavasti meidät haetaan kotoa julkiseen piiskaukseen ja meille myönnetyt rahat peritään pois. Siis ne rahat, joista olemme tutkimussuunnitelmissamme – rahoitusta hakiessamme -  kirjoittaneet. Onkin hieman irvokasta, että rahoitusta hakiessa tulee tietää, miten aikoo väitöskirjatyönsä rahoittaa. ”Rahoitussuunnitelmani mukaan tulen tekemään tutkimustani apurahalla, joka minulle myönnetään tämän rahoitussuunnitelman perusteella.” Kehäpäätelmä, mikä se olikaan?

Tutkimussuunnitelman tärkein osa on tiivistelmä, koska lukija ei yleensä jaksa lukea sitä pidemmälle. Eli, kun on ensin painettu viikkokaupalla töitä muiden osioiden kanssa, tiivistelmä kirjoitetaan viimeisen tunnin aikana. Loogista, eikö totta?

Olemme itse jo hyvin ansioituneita tutkimussuunnitelman kirjoittajia (kröh). Olemme siis tehneet niitä paljon. Mieleemme on jäänyt erityisesti yksi viikko, jolloin oli joka ilta suuret juhlat ja perjantaina kahden tärkeän apurahahakemuksen DL. Arvatkaapa kuinka siinä kävi.

Ammattina apurahatutkija

Väitöstutkimuksen tekemiseen myönnettävistä apurahoista on valtava kilpailu, ja niitä saavat ne harvat jotka ovat kirjoittaneet hyvän tutkimussuunnitelman, joilla on ympärillään riittävän suuri ja asiantunteva tukiverkosto (tutkimusryhmä, ohjaajat), ja joiden aihe sopii rahoittavan tahon intresseihin. Väitöskirjan tekeminen apurahalla tarkoittaa usein yhden vuoden mittaisia apurahakausia ja jokavuotista jännitystä rahoituksen jatkumisesta.

Apurahat ovat pieniä, ja niistä joutuu itse maksamaan oman työeläkemaksunsa ja usein korvauksen myös työtilastaan. Apurahatutkija ei virallisesti kuulu yliopiston työyhteisöön, eikä siten ole oikeutettu esimerkiksi työterveyshuoltoon. Pienipalkkainen pätkätyö vailla mitään tietoa jatkosta - kuka apurahatutkijaksi siis haluaa ja miksi ihmeessä?

Tohtorit saavat myös miekan, MIEKAN!

No, me olemme tämän tien valinneet, mielikuvissamme tohtorinhatun mukanaan tuomat lukuisat työtarjoukset, isot palkat ja ylenpalttinen gloria ja kunnioitus. Ja kyllähän itse apurahalla työskentelyyn sisältyy monia hyviä puolia, vapaat työajat nyt ensisijaisina. Kestävän kehityksen periaatteiden mukainen työelämä korostaa degrowthia ja downshiftaamista; ilmastonmuutoksen pysäyttämisen ohella tavoitteena on onnellisempi työväestö. Sitäkin apurahatutkiminen ammattina tarkoittaa: kun sataa lunta, jään kotiin töihin.

Väitöskirjaa tekevä on kuitenkin jatkuvasti oman ja koko tiedeyhteisön arvioivien silmien alla. Mitä olet saanut aikaiseksi? Oletko julkaissut? Missä vaiheessa työsi on? Sinua arvioidaan henkilökohtaisesti – ja joskus henkilökohtaisten ominaisuuksiesi perusteella. Työhön sisältyy paljon niin sisäisiä kuin ulkoisiakin paineita, ja niitä puretaan usein työskentelemällä illat ja viikonloput, jättämällä lomat pitämättä.

Gloria ja työtarjoukset ovat vielä edessäpäin (uskomme niihin yhä!), mutta nyt apurahalla jatko-opintojamme rahoittaessamme haluaisimme nostaa esille kaksi seikkaa, joita kannattaa miettiä ennen apurahahakemuksen lähettämistä.

1. Toimeentulo apurahakauden aikana: apurahojen suuruus on keskimäärin 21 000–23 000 euroa vuodessa, useimmilla säätiöillä tohtorintutkintoa suorittavalle sen 21 000. Kuukautta kohti siis 1 750 euroa. Työeläkemaksu on tämänsuuruisesta apurahasta 2 510 euroa vuodessa eli 209 euroa kuussa. HY:n valtiotieteellisessä tiedekunnassa apurahatutkijoilta peritään sadan euron kuukausikorvaus työtilasta. 1750 – (209 + 100) = 1441. Käteen jäävä osuus on siis samaa luokkaa kuin kolmannen vuoden opiskelijan harjoittelijan palkka. Haluamme tähdentää, että olemme äärimmäisen kiitollisia meitä rahoittaneille säätiöille. Samaan aikaan haluamme kuitenkin tuoda esille sen, että ainakin Helsingissä asuva, apurahalla työskentelevä maisteri saattaa tarvita joko pienen sivutyön tai hyvätuloisen puolison rahoittaakseen elämänsä.

2. Toimeentulo apurahakauden jälkeen – Entä jos uutta apurahaa ei myönnetä ja jää työttömäksi: on todennäköistä mutta ei varmaa, että jatko-opiskelija saa työttömyyskorvausta jäädessään työttömäksi apurahakauden jälkeen. Jos jatko-opiskelu katsotaan päätoimiseksi opiskeluksi, joutuu hakija luopumaan opinto-oikeudestaan ennen mahdollisuutta työttömyystukeen. Päätoimiseksi opiskelu saatetaan katsoa esimerkiksi, jos jatkotutkinnon suorittaminen on aloitettu heti perustutkinnon jälkeen. Tätä ei kukaan meille kertonut. Muistin varassa kirjoitettu lainaus jonkun ammattiliiton sivuilta (huomaa tutkijan tarkkuutemme):

”K: Jos jatko-opiskelija alkaa tehdä väitöskirjaa apurahalla, mutta ei ensimmäisen vuoden jälkeen saa rahoitusta vaan jää työttömäksi, eikä saa myöskään työttömyyskorvausta, onko järkevää siis edes ottaa vastaan vuoden mittaisia apurahakausia?

V: Tämä on jokaisen nuoren tutkijan itse mietittävä.”

Etuoikeutettuina apurahansaajina (sillä etuoikeutetuiksi me itsemme kaikesta huolimatta miellämme) työnkuvamme ansaitsee myös rajattomasti kehuja: on useimmiten ihan siistiä tehdä töitä siten, että saa asettaa itse omat vaatimuksensa ja tavoitteensa. Vaikka yliopisto-organisaatio on jähmeä, joutuu apurahatutkija sen kanssa kohtaamisiin varsin harvoin: huippua on siis myös se, että voi käyttää työaikaansa todelliseen työn tekemiseen byrokratian sijaan. Ja ne sisällöt! Itse kirjoitat tutkimussuunnitelman, haet sille rahaa ja sen jälkeen toteutat sen. Ohjaajien ja muiden suosiollisella avustuksella toki, mutta kädet saavat operoida melko vapaasti. Vaikka kirjoittamalla blogia työajalla!

Jälkihuomio: syy miksi blogi on tässä syksyllä jäänyt päivittämättä, on se että molemmat blogistit ovat olleet hautautuneita apurahahakemusten kirjoittamiseen.

Toiminta, tapa, rakenne

Syksyisin sitä aina kaipaa vähän rakennetta elämään. Tämän vuoksi jatkossa(kin) blogimme kirjoitukset sijoittuvat allaolevaan nelikenttään.

. 

Nelikentän pystyakseli määrittää, käsitteleekö kirjoitus yleisesti jatko-opiskelua/maailmaa vai erityisesti tutkimusaiheitamme. Vaaka-akseli kertoo kuinka tosissaan teksti on kirjoitettu.

Mikä parasta: kuten monia muitakin nelikenttiä, tätäkin voi oikeastaan soveltaa kaikkeen kirjoitettuun ja puhuttuun.Olkaa hyvät!

Spela lagom?

Suomalaisen hyvinvointivaltioprojektin tavoitteena on, nimensä mukaisesti, ollut hyvinvoinnin edistäminen. Hyvinvoinnin sanotaan muuttuvan enemmän elintapoihin keskittyväksi, eikä ihmisiä uhkaavien sosiaalisten riskien luonne ole enää samanlainen kuin ennen. Jokaisella on vastuu omasta hyvinvoinnistaan, ja yhä useammin hyvinvointiamme uhkaa ennemmin oma käytöksemme kuin rakenteellinen epäkohta. Vai onko näin sittenkään?

Ruotsissa on juuri ilmestynyt kahden toimittajan (Anton Gustavsson & Adam Svanell) kirjoittama kirja "Spela lagom! Hur drömmen om snabba pengar gjorde Sverige spelberoende", jonka nimessä jo viitataan siihen, kuinka valtion tavoite suurista rahapelituotoista on saanut aikaan rahapeliongelmia. Spela lagom viittaa Ruotsin valtion lisensoiman rahapeliyhtiön Svenska Spelin kampanjaan, jossa kehotetaan pelaajia säilyttämään pelissä maltti. Pelaaminen on lagom kun se on hauskaa ja pelaajan hallinnassa. Lagom on myös yksilöllistä – toiselle sata kruunua on iso raha, toiselle pieni panos.

Ongelmapelaajille, heille jotka ovat pelaamisen vuoksi menettäneet asuntonsa, valehdelleet vuosikymmeniä puolisolleen tai kerjänneet kadulla rahaa pelaamiseen, spela lagom on mahdotonta. Kansalaisten holhous tai suojelu on aina kyseenalaista, mutta esimerkiksi sairastavuuden ja kuolleisuuden vähentämiseksi sitä tehdään vaikkapa alkoholipolitiikassa. Rahapelaamisen mahdollisuudet ovat tällä hetkellä laajat, niin yksinoikeusyhtiöiden kuin ulkomaisten rahapelisivustojen kautta. Olisiko syytä tiukentaa rahapelaamisen rajoituksia, holhota ja suojella, pyrkiä hyvinvoinnin lisäämiseen? Vai riittääkö kehotus spela lagom?

Jatko-opiskelija kesälomalla

Loma, niin, kyllä sitä on,

en vain oikein tiedä milloin.

Nyt ehkä? Viikon päästä? Viikko sitten?

Loma on vain minun ja kalenterini välinen asia,
siitä ei ole kiinnostunut henkilöstöosasto, SIP, SAP tai SÖP -järjestelmä.

Miten voin sen itse päättää? Eikö kukaan tosiaan vahdi?

"Olin lomalla, juu, Ruotsissa kävin."
Selkeästi, maan raja asettaa rajan lomalle.

Tänään en ole lomalla.
Kolmelta torikauppiaat lähtevät, mansikat pitäisi pakkaseen, ehkä lähden minäkin.

Huomenna en varmasti ole lomalla.
Nukuttaa aamulla kovin, eilen skumppailta venähti, menen vasta iltapäivällä.

Joustavuus, vastuu, tavoitteet.

Todistettavasti olen ollut lomalla 1,5 viikkoa.
Ja se yksi perjantai kun lähdin yhden junalla festareille.
Ja juhannuksen vieton aloitin jo tiistaina.

Lähden lounaalle, palaan kahden viikon kuluttua.
Se on jatko-opiskelijan loma.

Entä se artikkeli? Lukisinko vähän teoriaa tässä riippumatossa?
Sekin on jatko-opiskelijan loma. Teoriassa.

Heiskasen-Mäkisen keskustelukerhon kevätjuhlat

Blogimme viimeaikainen hiljaiselo viestii vilkkaasta menosta blogin ulkopuolella. Seuraa lyhyt reportaasi eräistä toukokuisista juhlista ja niihin johtaneista tapahtumista.

Perustimme alkuvuodesta 2012 keskustelukerhon, joka on pyörinyt ensimmäistä kauttaan tämän kevään. Keskustelukerho on nimeltään torstaitee, vaikkakaan sitä ei järjestetä aina torstaisin, eikä siellä tarjoilla teetä (ellei senkertainen vieraamme erikseen toivo teetä).

Kerhon alkuperäinen idea oli ystävien tapaamisen lisäksi kehittää keskustelutaitojamme ja oppia uusia asioita hauskalla tavalla. Tätä edesauttaaksemme olemme kutsuneet joka viikko yhden henkilön vieraaksemme puhumaan aiheesta, jonka vieras saa päättää. Aihetta ei tarvitse kertoa meille etukäteen, eikä sen tarvitse liittyä sosiaalipolitiikkaan tai edes akateemiseen maailmaan. Keskustelun helpottamiseksi olemme kuitenkin pyytäneet vieraitamme valmistelemaan aiheestaan lyhyen alustuksen. Myös taustamateriaalia on saanut halutessaan tuoda, ja moni käyttikin tätä mahdollisuutta hyväkseen.

Keskustelukerhon kevätkausi oli suuri menestys. Meillä kävi yhteensä yhdeksän vierasta ja keskustelunaiheet vaihtelivat akateemisista analyyseistä (mm. sosiaalipoliittisen järjestelmän nykytila ja tulevaisuus) ja aatteellisista aiheista (esim. rumpologia, porvarismi) empiirisiin ja henkilökohtaisempiin keskustelunavauksiin (huumeet, ironia).

Kevätkausi huipentui suuriin juhliin, jonne kaikki keskustelijat olivat kutsuttuja.

  

Eräs vieraamme kuvasi myöhemmin iltaa sanoin ”luulin jo päässeeni eroon elämästä, jossa cocktail-palat eivät lopu kesken ja ilmainen viini virtaa ”.

Juhlien ohjelmaan kuului syömisen ja juomisen lisäksi myös keskustelukerhon näyttelynavajaiset. Näyttely koostui valokuvista ja vieraidemme piirroksista. Tässä Heiskanen esittelee näyttelyä.

Ilta huipentui juhlapuheeseen ja kunniakirjojen jakoon, kuten jokaisessa itseään arvossa pitävässä kevätjuhlassa kuuluu. 

Heiskasen-Mäkisen keskustelukerho jakoi 16.5.2012 kunniamaininnat

kvasitieteellisyydestä

henkilökohtaisesta otteesta

opettajanlahjoista

laajasta huumetietoudesta

sosiaalipoliittisuudesta

rohkeudesta

eläinrakkaudesta

parhaasta ideasta. 

Lisäksi jaettiin diplomi naiselle.

Palkitut ryhmäkuvassa

Uskomme nyt olevamme valmiimpia keskustelemaan erilaisista aiheista yllättävissä tilanteissa. Olemme tosin iloisia, että kukaan ei tuonut aiheeksi esimerkiksi Hobbesin Leviathania tai Yhdysvaltojen sisällisotaan liittyvää asetuotantoa. Jo keskustelu finanssikriisistä muistutti välillä enemmän opetus- kuin keskustelutilannetta. Onnistunut kokeilumme saa kuitenkin jatkoa, kun keskustelukerho palaa taas syyskaudella uusin avauksin ja vierain! Jos Sinä, lukija, koet polttavaa halua tulla vieraaksi kerhoomme, otamme hakemuksia vastaan osoitteeseen heiskanenmakinen[a]gmail.com.

Heiskasen-Mäkisen mediallinen linjaus: VMP

HUOM! Ylen puoli yhdeksän uutiset, Tasavallan presidentin uudenvuodenpuheen kirjoittajat, yhteiskuntapolitiikan opiskelijoiden ainejärjestölehti Kajahdus ja Paavo Väyrynen SAAVAT EDELLEEN käyttää blogitekstejämme uutisoinnissaan. Mikäli tästä kehotuksesta huolimatta yllämainitut tahot eivät käytä tekstejämme, meille tulee siitä niinku tosi paha mieli, ja vaadimme ainakin yhtä miljoonaa euroa korvaukseksi.

Jos muut kuin edellä mainitut tahot lainaavat (oletusarvon mukaisesti vääristellen) sanansäiläämme, pyydämme heitä tuomaan työhuoneellemme olutta.

Kirjoitimme tämän tekstin siten, että tietyt ihmiset ymmärtävät sen olevan vitsi, vaikka emme ole oikeastaan itsekään ihan varmoja onko tämä nyt vitsiä vai ei. Jos tätä vitsiä ei ymmärretä, teemme sekä rikosilmoituksen että kantelun julkisen sanan neuvostolle. Kyse on vakavasta asiasta. Puemme sen kuitenkin vitsin muotoon, joka saattaa olla jostakusta hauska tai sitten ei. Tiedämme tosin ainakin yhden tahon, jonka mielestä tämä vitsi ei missään määrin ole hauska, mutta sillä ei ole väliä, koska tämä on kuitenkin vitsi ja tiedämme heidän olevan tiukkapipoisia, etenkin jos he ottavat tämän tosissaan. Vai olikohan tämä nyt sittenkään vitsi? Huoh, blogistin raskas arki.

Seuraavaksi kirjoitamme vakavista asioista.