Abstraktin anatomiaa

Abstrakti on yksi tieteellisen kirjoittamisen tyylilaji, tarkemmin tutkimuksen tai esityksen tiivistelmä. Abstraktilla pyritään vakuuttamaan joku taho siitä, että oma tutkimus tulisi sisällyttää esimerkiksi konferenssiohjelmaan tai julkaistavaan kirjaan. Abstraktin maksimipituus on usein tarkoin määritelty, 250 sanan ollessa melko yleinen.

Tavallisimmin lähtötilanne abstraktin kirjoittamiselle on sähköpostilistalle tuleva konferenssikutsu. Kutsu sisältää aiheohjeistuksen lisäksi abstraktin lähettämisen deadlinen, joka on usein vähintään kuukauden päässä. Tämä tarkoittaa sitä, että asia unohdetaan ainakin kuukaudeksi. Deadlinen lähestyessä asiaa pohditaan satunnaisesti tuopin äärellä: Pitäisikö se abstrakti tehdä? Jos kyllä, mistä sen kirjoittaisi? Sinänsähän abstraktin tekemisen ei pitäisi olla vaikeaa, koska suunniteltu konferenssi on niin pitkän ajan päässä, että väitöskirjani työsuunnitelman mukaan minulla on silloin jo kaksi julkaisua valmiina. Kenellekään en tosin ole maininnut, että todellisuudessa tähän mennessä valmista tekstiä on vasta viiden rivin verran.  Jos siis tekisin abstraktin, kuinka tarkkaan uskaltaisin luvata kertovani, ja mistä? Miten voin kirjoittaa tiivistetysti tuloksista, joita ei vielä ole? Voiko abstraktin koostaa vain kysymyksistä?

Kun näitä asioita on mietiskellyt kuukauden, abstrakti kirjoitetaan lopulta päivässä. Se tehdään näin.

Abstrakti alkaa aloituskappaleella eli johdannolla, jossa voidaan esimerkiksi kuvailla tutkimuksen aihepiiriä ja itse tutkimusalaa tai kehitystä siihen tilanteeseen jota tutkimus koskee. Aloituksen tarkoitus on kiinnittää lukijan huomio – itse usein liitämme tähän kuvan omista, niin, hmm, siis kuvaamme ideaamme tiiviisti ja kiinnostavasti.

Jos tuleva esitys tai kirjan luku perustuu empiiriseen aineistoon, tulee abstraktissa kuvata tätä aineistoa, listata kysymykset joita sille esitetään sekä alustavat vastaukset näille. Tämä on luontevinta tehdä toisessa kappaleessa, jossa voi tarkentaa esityksen tai kirjoituksen viitekehystä, aineistoa, kysymyksiä ja mahdollisia tuloksia. Ongelmalliseksi muodostuu se, että usein abstraktit jätetään pitkiäkin aikoja ennen itse esitystä, ja etenkin alkuvaiheessa oleva jatko-opiskelija ei ole vielä kerännyt aineistoa kokonaan, ja siten ollen kysymykset saatika sitten vastaukset eivät ehkä ole täysin kirkastuneet.

Tässä tulemmekin abstraktin kirjoittamisen vaikeuteen: miten kirjoittaa vielä keskeneräisestä tutkimuksesta siten kuin se olisi valmiimpi; luvata tarpeeksi ympäripyöreitä mutta kertoa ajatuksistaan tarkasti ja tehokkaasti.

Tähän on yksinkertainen ratkaisu: ???

Kolmanneksi, abstrakti tulee lopettaa siten, että lukija jää kiinnostuneeksi ja tahtoo todella kuulla esityksen tai lukea aiheesta enemmän. Miksi juuri tämä tutkimus on olennaista? Miksi haluaisin mennä kuuntelemaan juuri tätä esitystä? Hyvä kikka on lopettaa abstrakti väitöskirjan olennaisimpaan tutkimuskysymykseen. Hyvällä tuurilla joku kuuntelijoista innostuu vastaamaan siihen.

Luonnollisesti abstraktissa tulee olla kohdallaan kaikki tieteellisen tutkimuksen osa-alueet: teoria, aineisto, kysymykset, etiikka jne. Samaan aikaan abstraktin itsessään tulee olla mielenkiintoinen ja pätevä.

Kuvattu tapa kirjoittaa abstrakti on melko perinteinen ja, no, tylsä. Tässä on vapaaseen käyttöön ideoita, joilla tehdä tiede vieläkin mielenkiintoisemmaksi:

1. Juomapeliabstrakti
Abstraktissa voi luvata juovansa shotin esityksessään aina kun väittää toisin, mitä on abstraktissaan väittänyt. Vaihtoehtoisesti voi luvata juovansa aina mainitessaan keskeisimmän käsitteensä. 
’Kuka pysyy tutkijan mukana?’

2. Abstrakti runomuodossa
Tuoretta presidentinrouvaamme kunnioittaakseen, voi abstraktin kirjoittaa runomittaan:
’Tutkimuksessa tässä, ovat pääosassa ihmiset rahapeliongelmissa.’
’Valvonta on pahaa, mutta onneksi Sauli säästää vastuuttamalla rahaa.’
Runon ei siis tarvitse olla hyvä.

3. Rehellinen abstrakti
Koska abstraktia kirjoitettaessa esityksen yksityiskohdat saattavat vielä olla hämärän peitossa, voi asian sanoa suoraankin:
’Aion esityksessä yhdistää aineistoni (jota minulla ei vielä ole) teoriaan x (jota en vielä tunne). Stay tuned.’

Siltä varalta, että abstraktin todellinen luonne jäi vielä epäselväksi, tässä teille tiivistettynä muutama Wikipedian antama merkitys sanalle:

• Todellisuutta jäljittelemätön.
• Erityisesti arkikielessä ja sävyltään kielteisenä: epähavainnollinen, vaikeatajuinen, hämärä.
• Ei suoranaisesti havaittavissa oleva eikä sellaisenaan todellisuuteen kuuluva.

Keitä me olemme väittämään vastaan?

(Tai ehkäpä: keitä me olemme näillä abstraktiohjeilla väittämään ylipäänsä?)