Kuukauden kirjavinkki

Anna Funder: Stasiland. Stories from behind the Berlin Wall

Julkaistu kahdessakymmenessä maassa. Käännetty kuudelletoista kielelle. Voittanut Samuel Johnson Prize for Non-Fiction  -tietokirjapalkinnon julkaisemistaan seuraavana vuonna (2004). Tällä kirjalla on helppo aloittaa kuukauden kirjavinkki -palstamme.

Tiedättehän kliseen siitä, kuinka kirja vie mukanaan ensimmäisestä sivusta alkaen. Australialaissyntyisen Anna Funderin kirja ihmiskohtaloista Itä-Saksassa tekee juuri näin. Alkaen krapulaisen Funderin metromatkasta Aleksanderplatzille, kuljeskelusta jonka aikana hän pohtii krapulansa olemusta, lapsuuttaan ja sitä, miksi hän oikeastaan kiinnostui Saksasta ja maan menneisyydestä, päättyen hurjan matkan kautta viimeisille sivuille, joilla puheenvuoro annetaan rantojen miehille joiden mukaan ennen kaikki oli paremmin, sillä ’mitä hyötyä on vapaudesta matkustaa jos ei ole rahaa matkustaa’ – tämä kirja todella vie mukanaan.

Funder kertoo uhkarohkeista pakoyrityksistä muurin yli, vanhoista miehistä jotka yhä vihaisina uskovat entisaikojen palaavan, Stasin keräämistä hajunäytteistä jotka säilöttiin purkkeihin, tavallisista ihmisistä joiden perheen muuri erotti, televisio-ohjelmista joita propagandakoneisto tuotti, teini-ikäisistä joita yritettiin suostutella vakoojiksi, vaimoista joiden miehet ”tappoivat itsensä” pidätysselleissä joissa ei oikeasti ollut välineitä tämänlaisen teon tekemiseen. Hän kertoo omista humalaisista illoistaan ja krapulaisista aamuistaan, yrittäen ymmärtää mitä maassa oikein tapahtui, ja mitä se tarkoittaa niille ihmisille jotka elivät ja elävät sitä aikaa edelleen. Ihmisille, kuten tässä elämästään kertova Julia:

”It has to do with how I can’t subject myself to any sort of authority. It’s now to the point where I can’t commit myself to coming anywhere on time – as you saw. I just can’t have structure imposed on me.”

Tämä kirja on hieno, hieno, hieno.

Lukekaa se. On siinä vähän sitä valvontaakin, tiedättehän. Ja Berliini-fiilistelyä, jos sellaisesta tykkää.

Liisa

P.S. Erityiskiitos siitä, että opin miten sana haemorrhage kirjoitetaan. I would never have known.