Heiskanen-Mäkinen vice versa

Jokainen aloitteleva väitöskirjan tekijä kammoaa yhtä kysymystä: ”Niin mistä sä teitkään sitä sun väitöskirjaasi.” 

Älkää nyt käsittäkö väärin, kaikki puhuvat omasta tutkimuksestaan mielellään vaikka tuntikausia, mutta ne tilanteet, joissa tämä kysymys esitetään, ovat yleensä sellaisia joissa vastauksen odotetaan kestävän tuntikausien asemesta sellaiset 7 sekuntia. Lisäksi kysyjää ei useinkaan kiinnosta niinkään vastaus vaan takanasi oleva boolikulho, ja hän harvemmin tietää tutkimuksesi aihepiiristä yhtään mitään. Kun esitettyyn kysymykseen vastaa jotain, oikeastaan mitä tahansa, seuraa jatkokommentti ”aaa, siis tutkit tätä ja tätä” joka on aina aivan eri asia kuin mitä olet oikeastaan tarkoittanut. Vielä pahempi tilanne on, jos kysyjä todella tietää aiheestasi jotain, jolloin hän pystyy arvioimaan jokaisen sanomasi sanan ja asettamaan sen kontekstiin. Huh, konteksti, tutkijan pahin vihollinen.

Ratkaisuna tähän monet ovat kehittäneet tutkimuksestaan yhden yleispätevän lauseen, joka saattaa kyllä tarkoittaa jotain. Ymmärrys, tulkinta ja muistaminen ovatkin sitten toinen juttu.

Jotta Heiskanen-Mäkinen ei uusintaisi tätä toimintamallia, ja myös osittain testataksemme (toistaiseksi) täydellistä yhteistyötämme, päätimme kokeilla mitä me osaamme kertoa toistemme väitöskirjatöistä. Seuraavissa kappaleissa siis täydennämme tummennetut lauseet koskien toistemme tutkimuksia, Heiskanen kertoo Mäkisen työstä ja Mäkinen Heiskasen työstä. You get the picture. Jos tämä ei mene täysin pieleen, analysoimme lopussa mitä sitä oikeastaan on tullut ymmärrettyä.

Heiskasen väitöskirja: Panoksena hyvinvointi (hieno työotsikko muuten!)

Heiskanen tekee väitöskirjaa rahapelaamisesta. Hän on erityisesti kiinnostunut ongelmapelaajista tai oikeastaan ongelmapelaamisesta sosiaalipoliittisena ja yhteiskunnallisena ilmiönä. Heiskanen tutkii sitä, miten peliongelmat vaikuttavat kokonaisvaltaisesti pelaajan hyvinvointiin. Väitöskirjan keskeinen tutkimuskysymys on haastava määritellä tarkkaan, mutta liittyy varmasti siihen, minkälainen ilmiö ongelmapelaaminen on. Esimerkiksi kuinka laajalle levinnyttä se on, minkälaisia ongelmia ongelmapelaaminen aiheuttaa yksilön hyvinvoinnille (esim. sosiaaliset suhteet, talous, työelämä jne.) ja miten näihin hyvinvointivajeisiin voitaisiin puuttua jatkossa entistä tarkemmin. Lisäksi satunnaisissa keskusteluissa Heiskanen pohtii usein sen oikeudenmukaisuutta että yhteiskunta kerää pelien kautta rahaa myös niiltä, joilta pelit vievät kaiken. 

Kyseisen aiheen tutkiminen on tärkeää, koska peliongelma ei ole yksittäinen ongelma, vaan on usein yhteydessä moniin muihin sosiaalisen elämän ongelmiin. Lisäksi on olennaista pohtia sitä, että joidenkin tutkimusten mukaan (tähän Heiskanen laittaisi lähteen) hyvin pieni joukko kaikista pelaajista pelaa suuren osan kaikista pelatuista rahoista. Siten on mahdollista, että juuri kaikkein heikompiosaisimmat, ne joille pelaaminen on ongelma, päätyvät menettämään paljon muita enemmän. Tämä ei varmaankaan mene ihan näin, mutta en nyt täsmälleen muista miten. Heiskasen tutkimusta kannattaisi rahoittaa, sillä ongelmapelaaminen on tärkeä sosiaalipoliittinen aihe, uudenlainen yhteiskunnallinen ongelma, johon puuttumiseen vaaditaan lisätietoa ja tutkimusta. Lisäksi toistaiseksi pelailua on tutkittu kaikenlaisista hassuttelunäkökulmista, siellä Tampereellakin on se joku pelitutkimuslaitos, missä ne vaan WoWittaa päivät pitkät ja ehkä kaljaakin juovat eivätkä istu kaikkia päiviä arkistossa, kuten Heiska on tehnyt viime viikkoina. (No okei, yhdet kaljat juotiin lounaalla toissaviikolla.)

Tähän mennessä Heiskanen on saanut aikaan yhden julkaisun THL:ssä nettiriippuvaisuudesta. Lisäksi Heiskanen on puhunut ainakin kahdessa kotimaisessa konferenssissa ja yhdessä kansainvälisessä tapaamisessa tutkimuksestaan. Parhaillaan Heiskanen kirjoittaa paperia konferenssiin joka on briteissä huhtikuussa. Lisäksi Heiska on aktiivinen osapuoli Heiskasen-Mäkisen linjassa. Go Heiska! Heiskasen suurimmat haasteet ovat olleet aineiston hankkiminen, joka vaikuttaa yllättävän työläältä. Heiskanen kuitenkin handlaa tilanteen hyvin, kuten aina.

Populaari kadunmiehen lyhennys Heiskasen aiheesta olisi: onko se reilua, että valtio ottaa köyhiltä rahat pois hassuttelun ja hauskanpidon nimissä? Won’t someone please think of the problem gamblers?!

Heiskasen kommentit Mäkisen tietouteen: Selvästi Mäkinen on kuunnellut tarkasti ajatuksiani ja esittää väitöskirjani lähtökohdat mielenkiintoisista näkökulmista. Kokeilu on ainakin tähän saakka siis onnistunut! Mäkisen tiivistys herättää kuitenkin miettimään, suhtaudunko aiheeseeni liian ryppyotsaisesti ja pauhaan liikaa ongelmapelaajien asemasta rahapelijärjestelmässä? Ehkä minunkin pitäisi vähän kokeilla WoWia (tai edes Mahjongia), ja päästää tutkimukseeni kulttuurisia näkökantoja?

Mäkisen väitöskirjan otsikko on englanniksi ja niin kovin monisanainen, että en sitä kuollakseni muista. Muistan, että se on tosi hyvä, ja että siinä mainitaan sanat responsibilization ja surveillance. Alussa on nokkela kysymys.

Kollega Mäkinen viereisessä huoneessa kirjoittaa väitöskirjaansa liittyen valvontaan, valvonnan vastuisiin ja sen uusiin muotoihin, erityisesti nettikameroihin liittyen. Mäkisen keskeinen tutkimuskysymys muotoutuu valvonnan vastuuttamisen ja valvonnan arkipäiväistymisen kautta. Hän tutkii väitöskirjassaan valvonnan muotoja tavallisessa elämässä ja sitä, miten valvonnan vastuut jakautuvat – ja kuka ne jakaa. Mäkisen väitöskirjatyöhön liittyy olennaisesti myös esimerkiksi vaalikopissa Venäjällä seksiä harrastavien ihmisten katseleminen Youtubesta. Kuka valvoisi Mäkistä?

Aiheen tutkiminen on ensisijaisen tärkeää, koska valvonta lisääntyy ja tulee yhä enemmän osaksi jokapäiväistä elämäämme. Valvonnan eri muotoja tulee tutkia, jotta pystymme ensinnäkin huomioimaan ne ja toisekseen esittämään niitä kohtaan kritiikkiä. Tallennumme päivittäin mitä moninaisimmille kameroille, mutta sen lisäksi käytämme valvontaa enenevissä määrin itse. Elämmekö pian vuodessa 1984 Orwellin tapaan, vai sijoittuuko valvonnan lisääntyminen kivuttomasti ajatusmaailmaamme?

Mäkisen tutkimuksen rahoittajat ovat sijoittaneet resurssinsa hyvään kohteeseen, koska meidän tulee tutkia sitä maailmaa jossa elämme ymmärtääksemme sitä paremmin. Mäkisen tutkimusta kannattaisi rahoittaa, koska valvonnan muotojen ja sen vastuiden tutkiminen on ajankohtaista ja yhteiskunnallisesti hyödyllistä, ja tuloksia voi hyödyntää myös päätöksenteossa, ainakin ideologisesti päätöksenteon taustalla. Ja onhan se kiva, että tyhjää venelaituria tai opiskelijoiden kahvinkeitintä aina joku silloin tällöin vilkaisee, nimittäin Mäkinen ruudun takaa.

Tähän mennessä Mäkinen on osallistunut aktiivisesti keskusteluihin valvonnasta ja sen tutkimisesta yhteiskuntatieteissä sekä valvontaan liittyvissä että sosiaalitieteiden konferensseissa. Mäkinen tuntee jo hyvin tutkimuskenttäänsä, ja on vakiinnuttamassa paikkaansa oman tutkimuksensa ja lähtökohtiensa kautta tällä kentällä. Kuumeisesti Mäkinen myös kirjoittaa ensimmäisiä artikkeleitaan, jotka ilmestyvät aiemmin kuin arvaisikaan. Juuri eilen Mäkinen allekirjoitti ensimmäisen sopimuksensa kokoomateoksessa ilmestyvästä artikkelista, josta palkkioksi hän tulee samaan yhden (1) kappaleen kyseistä teosta. Rikkaat tutkijan kissanpäivät ovat siis vielä edessä.

Suurimmat haasteet Mäkisen väitöskirjaprosessissa liittyvät teoreettisen viitekehyksen muotoutumiseen (eikö meillä kaikilla?). Sijoittaako empiirinen aineisto vastuuttamisen keskusteluihin tai kansalaisuuden teorioihin? Kenellä valta on – vai onko se todella siellä prosesseissa, ja paluu Monsieur Foucault’hon edessä? Mäkisen pohdinnat aiheesta antavat kuitenkin viitteitä siitä, että teoreettisia läpimurtoja on vielä luvassa.

Kadunmies lyhentäisi Mäkisen väitöskirjan aiheen ”Valvonnan vastuiksi ja uusiksi muodoiksi”, ja väitöskirjasta on sen valmistuttua iloa ja hyötyä varmasti jokaiselle (kameralle tallentuneelle) tallaajalle. Tärkeä käsite Mäkisen väitöskirjassa on ”schmurveillance”, joka viittaa alkuperäiseen termiin ”surveillance”, mutta on rutkasti hauskempi.

Mäkisen kommentit Heiskasen kuuntelutaitoihin: Heiskanen osuu asian ytimeen. Vastuuttaminen schmastuuttaminen valvonnan hupi- ja iloittelukäytöt ovat olleet kovin lähellä sydäntäni viime aikoina – olenkin onnellinen että Heiskanen muistutti minua vähemmälle huomiolle jääneestä schmurveillance -käsitteestäni. Aion nostaa sen seuraavan konferenssiesitykseni otsikkoon. Teoreettisen viitekehyksen muotoutumisen haasteellisuudesta voinen todeta, että viimeksi tänään suunnittelin keskeisimmän tutkimusteemani vaihtamista. Vanhat faktat tullaan pian siis korvaamaan uusilla, paremmilla faktoilla.