Näytetään tekstit, joissa on tunniste arvioita konferenssien vapaa-ajan ohjelmasta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste arvioita konferenssien vapaa-ajan ohjelmasta. Näytä kaikki tekstit

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Konferenssi-suomi sanakirja

Toim. huom.: Pohjautuu huhu- ja kuulopuheisiin, Internetiin sekä uniin. EI perustu Heiskasen-Mäkisen omiin saati tutkijakollegoiden kokemuksiin.

”Olin työmatkalla viime viikolla.”
= Konferenssi! Konferenssi!!

”Konferenssi kesti kaksi päivää.”
= Olin matkalla viikon.

”Lentomatkustaminen on aina kuluttavaa.”
= Hyödynsin ilmaista alkoholitarjoilua reilusti, kuten yleensä.

”Puhujat olivat toinen toistaan kovatasoisempia.”
= Oli siellä muutama ihan hyvä paperi.

”Pääpuhujalla oli monia mielenkiintoisia näkökohtia.”
= Jotka kertoisin, jos olisin a) ollut hereillä ja b) ymmärtänyt ne.

”Tapasin kaikkia uusia ihmisiä.”
= Oli kivaa nähdä samoja naamoja kuin edellisissä konferensseissa.

”Konferenssin todellinen hyöty oli verkostoitumisessa.”
= Istuin baarissa muiden tutkijoiden kanssa.

”Cocktail-tilaisuudessa sain mahdollisuuden keskustella muiden osallistujien kanssa tutkimuksestani.”
= Keskustelin lähinnä viiniä tarjoilevan henkilön kanssa.

”Lauantaina ohjelmassa ei ollut tutkimusaiheeseeni erityisesti liittyviä esityksiä”
= Tutustuin perjantai-iltana konferenssikaupungin yöelämään.

”Siis työmatkojahan nämä ovat.”
= Harvoin olen ollut niin krapulassa.

”Aika raskas reissu kuitenkin”
= Aika raskas reissu kuitenkin.

maanantai 19. maaliskuuta 2012

”G’day mate!”


Olimme molemmat niin onnekkaita, että pääsimme tänä talvena hetkeksi pakoon Suomen kylmyyttä, ja mikä parasta, kaikista maailman paikoista AUSTRALIAAN VOI VELJET. Maalla onkin siis kunnia olla tapahtumapaikkana ensimmäiselle ’arvioita konferenssien vapaa-ajanohjelmasta’ - palstallemme. 

Mäkinen on haastava nimi nimilappujen tehtailijoille.
Heiskanen osallistui Melbournessa järjestettyyn rahapelialan konferenssiin marraskuussa ja Mäkinen valvontaa käsittelevään konferenssiin Sydneyssä helmikuussa

Sydneyssä ja Melbournessa vasta kovaa tiedettä tehdäänkin, mutta tutkimus sikseen, arvioimme edellä mainittuja konferensseja seuraavissa kategorioissa:
  1. Konferenssien tarjoilut
  2. Konferenssiohjelman ulkopuolinen vapaa-aika
  3. Saatujen käyntikorttien määrä

Konferenssien tarjoilut 

Australialaiset ilmiselvästi pitävät täytetystä leivästä, koska neljää erilaista leipää oli tarjolla lounailla sekä Melbournessa että Sydneyssä. Lisäksi oli mm. hedelmiä, nuudelisalaattia ja seesamikanaa. Lounas koostui lähinnä asioista, joita voi syödä seisaaltaan ja yhdellä kädellä. Joissain tapauksissa (jos esimerkiksi hotellin aamiainen olisi maksanut 32 dollaria, eikä ennen aamun sessioita ehtinyt Subwayhin, koska oli nukkunut niin myöhään kuin mahdollista johtuen edellisen illan iltaohjelmasta) kahdella kädellä, kulman takana, niin paljon kun suuhun kerralla mahtui. Asteikolla yhdestä kasipuoleen arvioimme australialaisen konferenssilounaan seiskan veroiseksi.

Cocktail-tilaisuuksilla oli tarjolla yhteensä määrätön määrä valkoviiniä, punaviiniä ja kuohuviiniä. (Laskemista hankaloittaa se, että viinitarjoilun alkaessa Mäkinen oli matkalla sairaalaan kuumeen kourissa, ja on täten vain huhupuheiden varassa siitä pohjattomasta viinikarahvista, joka kiersi pöytää kanapeiden jäljessä.) Heiskasen havaintojen mukaan, vastoin suomalaista tapaa jossa viinitarjoilu on usein asetettu cocktail-tilaisuuden alkaessa pöydälle ja lasien määrän hupenemisen voi omilla silmillään havaita (ja luonnollisesti käyttäytyä sen mukaisesti), tulivat viinit Australiassa janoisen luokse tarjoilijapoikien ja -tyttöjen käsivarsilla, nätisti tarjottimelle aseteltuina. Uudestaan ja uudestaan.

Australiassa osataan siis todella huolehtia vieraiden viihtymisestä. Pientä miinusta siitä, että lounasjuomana oli ainoastaan mehua. Ei pieni lasi viiniä ole koskaan kenenkään (konferenssi)suoritusta haitannut.

Konferenssiohjelman ulkopuolinen vapaa-aika 

Siellä se meri siintää.
Yleensä kaksipäiväisissä konferensseissa ensimmäisenä iltana konferenssimaksuun kuuluu jonkin sortin drinkkitilaisuus ja toisena iltana, ts. konferenssin jälkeen, mennään baariin omakustanteisesti. Näin tehtiin myös Australiassa. Heiskanen oli harjoitellut jo kotona lausetta ”Tuu Vosters pliis, one vor iits hand. It is so hot here, ju nou, it is vinter in Vinland.”, mutta pettymykseksi baarien hanasta valui Fostersin sijaan muita olutmerkkejä (kalliiseen hintaan), ja lause jäi käyttämättä.

Konferenssiaikojen ulkopuoliseen ohjelmaan kuuluivat oleellisesti myös meri ja matkamuistoiksi ostetut pehmokoalat ja -kengurut, bumerangit ja didgeridoot. Moni asia kuitenkin erottaa loman ja kongressimatkan. Ei ole sama mennä merenrantaan konferenssiajasta varastetun kahden tunnin aikana, koskettaa merta sukkahousun kärjellä ja palata takaisin, kuin viettää päivä rannalla. Mutta niin, meri se silti oli.
  

Saatujen käyntikorttien määrä
 

3 + 6 ja yhteensä kolme keskustelua mahdollisesta työskentelystä Australiassa tai Uudessa-Seelannissa. (Annettujen käyntikorttien määrä 0. Syynä olemassa olevien käyntikorttien määrä, joka on 0. Yliopistobyrokratia pilaa tulevaisuutemme kaukomaissa.)

Ylipäänsä ihmiset sekä Sydneyssä että Melbournessa olivat kovin ystävällisiä, puheliaita ja mukavia. Ihan aina ei tiennyt, puhuiko yliopiston korkeimmalle johtajalle vai satunnaiselle konferenssivieraalle, mutta joka kerta keskustelut olivat mielenkiintoisia, ja keskustelutoveri vaikutti oikeasti kiinnostuneelta sinusta ja tutkimuksestasi. Ja omasta tutkimuksestaanhan ei voi koskaan puhua liikaa. Vai voiko?