Konferenssi-suomi sanakirja

Toim. huom.: Pohjautuu huhu- ja kuulopuheisiin, Internetiin sekä uniin. EI perustu Heiskasen-Mäkisen omiin saati tutkijakollegoiden kokemuksiin.

”Olin työmatkalla viime viikolla.”

= Konferenssi! Konferenssi!!

”Konferenssi kesti kaksi päivää.”

= Olin matkalla viikon.

”Lentomatkustaminen on aina kuluttavaa.”

= Hyödynsin ilmaista alkoholitarjoilua reilusti, kuten yleensä.

”Puhujat olivat toinen toistaan kovatasoisempia.”

= Oli siellä muutama ihan hyvä paperi.

”Pääpuhujalla oli monia mielenkiintoisia näkökohtia.”

= Jotka kertoisin, jos olisin a) ollut hereillä ja b) ymmärtänyt ne.

”Tapasin kaikkia uusia ihmisiä.”

= Oli kivaa nähdä samoja naamoja kuin edellisissä konferensseissa.

”Konferenssin todellinen hyöty oli verkostoitumisessa.”

= Istuin baarissa muiden tutkijoiden kanssa.

”Cocktail-tilaisuudessa sain mahdollisuuden keskustella muiden osallistujien kanssa tutkimuksestani.”

= Keskustelin lähinnä viiniä tarjoilevan henkilön kanssa.

”Lauantaina ohjelmassa ei ollut tutkimusaiheeseeni erityisesti liittyviä esityksiä”

= Tutustuin perjantai-iltana konferenssikaupungin yöelämään.

”Siis työmatkojahan nämä ovat.”

= Harvoin olen ollut niin krapulassa.

”Aika raskas reissu kuitenkin”

= Aika raskas reissu kuitenkin.

”G’day mate!”

Olimme molemmat niin onnekkaita, että pääsimme tänä talvena hetkeksi pakoon Suomen kylmyyttä, ja mikä parasta, kaikista maailman paikoista AUSTRALIAAN VOI VELJET. Maalla onkin siis kunnia olla tapahtumapaikkana ensimmäiselle ’arvioita konferenssien vapaa-ajanohjelmasta’ - palstallemme. 

Mäkinen on haastava nimi nimilappujen tehtailijoille.

Heiskanen osallistui Melbournessa järjestettyyn rahapelialan konferenssiin marraskuussa ja Mäkinen valvontaa käsittelevään konferenssiin Sydneyssä helmikuussa

Sydneyssä ja Melbournessa vasta kovaa tiedettä tehdäänkin, mutta tutkimus sikseen, arvioimme edellä mainittuja konferensseja seuraavissa kategorioissa:

1. Konferenssien tarjoilut
2. Konferenssiohjelman ulkopuolinen vapaa-aika
3. Saatujen käyntikorttien määrä

Konferenssien tarjoilut 

Australialaiset ilmiselvästi pitävät täytetystä leivästä, koska neljää erilaista leipää oli tarjolla lounailla sekä Melbournessa että Sydneyssä. Lisäksi oli mm. hedelmiä, nuudelisalaattia ja seesamikanaa. Lounas koostui lähinnä asioista, joita voi syödä seisaaltaan ja yhdellä kädellä. Joissain tapauksissa (jos esimerkiksi hotellin aamiainen olisi maksanut 32 dollaria, eikä ennen aamun sessioita ehtinyt Subwayhin, koska oli nukkunut niin myöhään kuin mahdollista johtuen edellisen illan iltaohjelmasta) kahdella kädellä, kulman takana, niin paljon kun suuhun kerralla mahtui. Asteikolla yhdestä kasipuoleen arvioimme australialaisen konferenssilounaan seiskan veroiseksi.

Cocktail-tilaisuuksilla oli tarjolla yhteensä määrätön määrä valkoviiniä, punaviiniä ja kuohuviiniä. (Laskemista hankaloittaa se, että viinitarjoilun alkaessa Mäkinen oli matkalla sairaalaan kuumeen kourissa, ja on täten vain huhupuheiden varassa siitä pohjattomasta viinikarahvista, joka kiersi pöytää kanapeiden jäljessä.) Heiskasen havaintojen mukaan, vastoin suomalaista tapaa jossa viinitarjoilu on usein asetettu cocktail-tilaisuuden alkaessa pöydälle ja lasien määrän hupenemisen voi omilla silmillään havaita (ja luonnollisesti käyttäytyä sen mukaisesti), tulivat viinit Australiassa janoisen luokse tarjoilijapoikien ja -tyttöjen käsivarsilla, nätisti tarjottimelle aseteltuina. Uudestaan ja uudestaan.

Australiassa osataan siis todella huolehtia vieraiden viihtymisestä. Pientä miinusta siitä, että lounasjuomana oli ainoastaan mehua. Ei pieni lasi viiniä ole koskaan kenenkään (konferenssi)suoritusta haitannut.

Konferenssiohjelman ulkopuolinen vapaa-aika 

Siellä se meri siintää.

Yleensä kaksipäiväisissä konferensseissa ensimmäisenä iltana konferenssimaksuun kuuluu jonkin sortin drinkkitilaisuus ja toisena iltana, ts. konferenssin jälkeen, mennään baariin omakustanteisesti. Näin tehtiin myös Australiassa. Heiskanen oli harjoitellut jo kotona lausetta ”Tuu Vosters pliis, one vor iits hand. It is so hot here, ju nou, it is vinter in Vinland.”, mutta pettymykseksi baarien hanasta valui Fostersin sijaan muita olutmerkkejä (kalliiseen hintaan), ja lause jäi käyttämättä.

Konferenssiaikojen ulkopuoliseen ohjelmaan kuuluivat oleellisesti myös meri ja matkamuistoiksi ostetut pehmokoalat ja -kengurut, bumerangit ja didgeridoot. Moni asia kuitenkin erottaa loman ja kongressimatkan. Ei ole sama mennä merenrantaan konferenssiajasta varastetun kahden tunnin aikana, koskettaa merta sukkahousun kärjellä ja palata takaisin, kuin viettää päivä rannalla. Mutta niin, meri se silti oli.
  

Saatujen käyntikorttien määrä
 
3 + 6 ja yhteensä kolme keskustelua mahdollisesta työskentelystä Australiassa tai Uudessa-Seelannissa. (Annettujen käyntikorttien määrä 0. Syynä olemassa olevien käyntikorttien määrä, joka on 0. Yliopistobyrokratia pilaa tulevaisuutemme kaukomaissa.)

Ylipäänsä ihmiset sekä Sydneyssä että Melbournessa olivat kovin ystävällisiä, puheliaita ja mukavia. Ihan aina ei tiennyt, puhuiko yliopiston korkeimmalle johtajalle vai satunnaiselle konferenssivieraalle, mutta joka kerta keskustelut olivat mielenkiintoisia, ja keskustelutoveri vaikutti oikeasti kiinnostuneelta sinusta ja tutkimuksestasi. Ja omasta tutkimuksestaanhan ei voi koskaan puhua liikaa. Vai voiko?

Abstraktin anatomiaa

Abstrakti on yksi tieteellisen kirjoittamisen tyylilaji, tarkemmin tutkimuksen tai esityksen tiivistelmä. Abstraktilla pyritään vakuuttamaan joku taho siitä, että oma tutkimus tulisi sisällyttää esimerkiksi konferenssiohjelmaan tai julkaistavaan kirjaan. Abstraktin maksimipituus on usein tarkoin määritelty, 250 sanan ollessa melko yleinen.

Tavallisimmin lähtötilanne abstraktin kirjoittamiselle on sähköpostilistalle tuleva konferenssikutsu. Kutsu sisältää aiheohjeistuksen lisäksi abstraktin lähettämisen deadlinen, joka on usein vähintään kuukauden päässä. Tämä tarkoittaa sitä, että asia unohdetaan ainakin kuukaudeksi. Deadlinen lähestyessä asiaa pohditaan satunnaisesti tuopin äärellä: Pitäisikö se abstrakti tehdä? Jos kyllä, mistä sen kirjoittaisi? Sinänsähän abstraktin tekemisen ei pitäisi olla vaikeaa, koska suunniteltu konferenssi on niin pitkän ajan päässä, että väitöskirjani työsuunnitelman mukaan minulla on silloin jo kaksi julkaisua valmiina. Kenellekään en tosin ole maininnut, että todellisuudessa tähän mennessä valmista tekstiä on vasta viiden rivin verran.  Jos siis tekisin abstraktin, kuinka tarkkaan uskaltaisin luvata kertovani, ja mistä? Miten voin kirjoittaa tiivistetysti tuloksista, joita ei vielä ole? Voiko abstraktin koostaa vain kysymyksistä?

Kun näitä asioita on mietiskellyt kuukauden, abstrakti kirjoitetaan lopulta päivässä. Se tehdään näin.

Abstrakti alkaa aloituskappaleella eli johdannolla, jossa voidaan esimerkiksi kuvailla tutkimuksen aihepiiriä ja itse tutkimusalaa tai kehitystä siihen tilanteeseen jota tutkimus koskee. Aloituksen tarkoitus on kiinnittää lukijan huomio – itse usein liitämme tähän kuvan omista, niin, hmm, siis kuvaamme ideaamme tiiviisti ja kiinnostavasti.

Jos tuleva esitys tai kirjan luku perustuu empiiriseen aineistoon, tulee abstraktissa kuvata tätä aineistoa, listata kysymykset joita sille esitetään sekä alustavat vastaukset näille. Tämä on luontevinta tehdä toisessa kappaleessa, jossa voi tarkentaa esityksen tai kirjoituksen viitekehystä, aineistoa, kysymyksiä ja mahdollisia tuloksia. Ongelmalliseksi muodostuu se, että usein abstraktit jätetään pitkiäkin aikoja ennen itse esitystä, ja etenkin alkuvaiheessa oleva jatko-opiskelija ei ole vielä kerännyt aineistoa kokonaan, ja siten ollen kysymykset saatika sitten vastaukset eivät ehkä ole täysin kirkastuneet.

Tässä tulemmekin abstraktin kirjoittamisen vaikeuteen: miten kirjoittaa vielä keskeneräisestä tutkimuksesta siten kuin se olisi valmiimpi; luvata tarpeeksi ympäripyöreitä mutta kertoa ajatuksistaan tarkasti ja tehokkaasti.

Tähän on yksinkertainen ratkaisu: ???

Kolmanneksi, abstrakti tulee lopettaa siten, että lukija jää kiinnostuneeksi ja tahtoo todella kuulla esityksen tai lukea aiheesta enemmän. Miksi juuri tämä tutkimus on olennaista? Miksi haluaisin mennä kuuntelemaan juuri tätä esitystä? Hyvä kikka on lopettaa abstrakti väitöskirjan olennaisimpaan tutkimuskysymykseen. Hyvällä tuurilla joku kuuntelijoista innostuu vastaamaan siihen.

Luonnollisesti abstraktissa tulee olla kohdallaan kaikki tieteellisen tutkimuksen osa-alueet: teoria, aineisto, kysymykset, etiikka jne. Samaan aikaan abstraktin itsessään tulee olla mielenkiintoinen ja pätevä.

Kuvattu tapa kirjoittaa abstrakti on melko perinteinen ja, no, tylsä. Tässä on vapaaseen käyttöön ideoita, joilla tehdä tiede vieläkin mielenkiintoisemmaksi:

1. Juomapeliabstrakti
Abstraktissa voi luvata juovansa shotin esityksessään aina kun väittää toisin, mitä on abstraktissaan väittänyt. Vaihtoehtoisesti voi luvata juovansa aina mainitessaan keskeisimmän käsitteensä. 
’Kuka pysyy tutkijan mukana?’

2. Abstrakti runomuodossa
Tuoretta presidentinrouvaamme kunnioittaakseen, voi abstraktin kirjoittaa runomittaan:
’Tutkimuksessa tässä, ovat pääosassa ihmiset rahapeliongelmissa.’
’Valvonta on pahaa, mutta onneksi Sauli säästää vastuuttamalla rahaa.’
Runon ei siis tarvitse olla hyvä.

3. Rehellinen abstrakti
Koska abstraktia kirjoitettaessa esityksen yksityiskohdat saattavat vielä olla hämärän peitossa, voi asian sanoa suoraankin:
’Aion esityksessä yhdistää aineistoni (jota minulla ei vielä ole) teoriaan x (jota en vielä tunne). Stay tuned.’

Siltä varalta, että abstraktin todellinen luonne jäi vielä epäselväksi, tässä teille tiivistettynä muutama Wikipedian antama merkitys sanalle:

• Todellisuutta jäljittelemätön.
• Erityisesti arkikielessä ja sävyltään kielteisenä: epähavainnollinen, vaikeatajuinen, hämärä.
• Ei suoranaisesti havaittavissa oleva eikä sellaisenaan todellisuuteen kuuluva.

Keitä me olemme väittämään vastaan?

(Tai ehkäpä: keitä me olemme näillä abstraktiohjeilla väittämään ylipäänsä?)

Peruslinjaus

Hyvä lukija,

Helsingin Kruununhaassa risteävät Liisankatu ja Mariankatu. Helsingin Kruununhaassa aloittelevat tutkijat Maria (Heiskanen) ja Liisa (Mäkinen) työstävät väitöskirjojaan viereisissä työhuoneissa. Sattumaako?

Heiskasen-Mäkisen linja on poliittisesti sitoutumaton, yhteiskuntapoliittisesti innovatiivinen dokumentaatio väitöskirjatyön arjesta. Teemme tutkimusta, elämme tutkimuksesta, näemme painajaisia tutkimuksesta. ’Tutkiminen on hauskanpidon yksi muoto’ (Saari 2011, 5).

Tutkimuskohteemme ovat verrattain uusia sosiaalipolitiikan tieteenalalla. Valvontakamerat tallentavat liikkeitämme mitä moninaisimmissa paikoissa, ja internet mahdollistaa ventovieraiden tarkkailun. Rahapelaamisen haitat ovat esimerkki uusista sosiaalisista ongelmista, jotka haastavat hyvinvointivaltion käytäntöjä. Mäkinen keskittyy tarkkailuun ja Heiskanen pelaamiseen. Kirjoitamme tässä blogissa sellaisia huomioita tutkimusaiheistamme, joista uskomme muidenkin olevan kiinnostuneita. ’Yhteiskunnallisesti kiinnostava aihe’ on tietysti tutkijanuran ensimmäinen kuoppa, ja kirjoituksiamme lukevat luultavasti lähinnä äitimme.

Liisankadun ja Mariankadun kulmassa sijaitsevat esimerkiksi Sibelius-lukio, maa- ja metsätalousministeriö ja kiinteistövälitystoimisto. Nämä eivät sinänsä ole sosiaalipoliittisen tutkimuksen ydintä, mutta kuvaavat Heiskasen ja Mäkisen yhtä monipuolisia linjauksia: avaralla katseella, suurella sydämellä ja usein isojen tuoppien ääressä. ’Professoreita emme ole, mutta sellaisia meistä tulee’.

Näin alkuvaiheessa olemme suunnitelleet blogiimme kolme vakiopalstaa. Tutkimusaiheisiimme liittyvät kirjoitukset menevät kategorian Pieniä huomioita maailmasta pl. kaikki paitsi valvonta ja rahapelaaminen alle. Tämän lisäksi tulossa on kaksi muuta vakiopalstaa: Anatomiasarja sekä Arvioita konferenssien vapaa-ajanohjelmasta -palsta.

Anatomiasarjan aloittaa kirjoitus abstraktin anatomiasta. Abstrakti on tiedemaailman välttämättömyys: sitä tarvitaan kaikkialle konferensseista, apurahahakemuksiin ja artikkeleihin. Sellaisen kirjoittaminen ei kuitenkaan ole aivan yksioikoista. Abstrakti kirjoitetaan usein tilanteessa, jossa ei täysin tiedetä mitä aiotaan (tai ehkä edes mitä halutaan) sanoa, kiireessä ja tiukan pituusrajoituksen puitteissa. Kumpikaan meistä ei väitä olevansa minkäänlainen asiantuntija abstraktien suhteen, mutta muutaman sellaisen kirjoitettuaan voi kenties esittää jo joitakin huomioita erinäisistä kompastuskivistä. Abstraktin anatomian lisäksi Anatomiasarjassa on luvassa ainakin tutkimussuunnitelman anatomia sekä työryhmäkysymysten ja -vastausten anatomia. 

Arvioita konferenssien vapaa-ajanohjelmasta -palsta on kevyempi ja keskittyy konferenssien virallisen sisällön asemesta kaikenlaiseen sosiaaliseen oheistoimintaan konferenssien ympärillä. Kerromme siitä sen mitä muistamme. Virallista konferenssiohjelmaa käydään läpi muilla palstoilla, tässä jaamme havaintojamme eritoten sosiaalisesta näkökulmasta. Saako ottaa kolmetoista cocktail-palaa kerralla? Entä jos on todella nälkäinen? Mitä tehdä, jos tiedät sopineesi edellisen illan viimeisessä jatkopaikassa laajasta tutkimuksellisesta yhteistyöstä, mutta et muista yhteistyökumppanisi nimeä? Mitä puen päälleni esitykseen siten, että näytän pätevältä mutta en 50-vuotiaalta?

Heiskanen selvitti googlesta, että jatko-opiskelijan arjesta ei juuri ole blogeja. Ehkäpä avaudumme tänne siis myös apurahaonnelasta, yliopiston byrokratiasta ja muusta jokapäiväisestä tutkijanelämästämme. Sillä kuka kissan hännän nostaisi ja niin edelleen.

Rakkaudella,

Heiskanen-Mäkinen

Lähteet:

Saari, Juho (2011) Esipuhe. Teoksessa Juho Saari (toim.): Hyvinvointi. Suomalaisen yhteiskunnan perusta. Helsinki: Gaudeamus, 5-6.