Heiskasen-Mäkisen keskustelukerhon kevätjuhlat

Blogimme viimeaikainen hiljaiselo viestii vilkkaasta menosta blogin ulkopuolella. Seuraa lyhyt reportaasi eräistä toukokuisista juhlista ja niihin johtaneista tapahtumista.

Perustimme alkuvuodesta 2012 keskustelukerhon, joka on pyörinyt ensimmäistä kauttaan tämän kevään. Keskustelukerho on nimeltään torstaitee, vaikkakaan sitä ei järjestetä aina torstaisin, eikä siellä tarjoilla teetä (ellei senkertainen vieraamme erikseen toivo teetä).

Kerhon alkuperäinen idea oli ystävien tapaamisen lisäksi kehittää keskustelutaitojamme ja oppia uusia asioita hauskalla tavalla. Tätä edesauttaaksemme olemme kutsuneet joka viikko yhden henkilön vieraaksemme puhumaan aiheesta, jonka vieras saa päättää. Aihetta ei tarvitse kertoa meille etukäteen, eikä sen tarvitse liittyä sosiaalipolitiikkaan tai edes akateemiseen maailmaan. Keskustelun helpottamiseksi olemme kuitenkin pyytäneet vieraitamme valmistelemaan aiheestaan lyhyen alustuksen. Myös taustamateriaalia on saanut halutessaan tuoda, ja moni käyttikin tätä mahdollisuutta hyväkseen.

Keskustelukerhon kevätkausi oli suuri menestys. Meillä kävi yhteensä yhdeksän vierasta ja keskustelunaiheet vaihtelivat akateemisista analyyseistä (mm. sosiaalipoliittisen järjestelmän nykytila ja tulevaisuus) ja aatteellisista aiheista (esim. rumpologia, porvarismi) empiirisiin ja henkilökohtaisempiin keskustelunavauksiin (huumeet, ironia).

Kevätkausi huipentui suuriin juhliin, jonne kaikki keskustelijat olivat kutsuttuja.

  

Eräs vieraamme kuvasi myöhemmin iltaa sanoin ”luulin jo päässeeni eroon elämästä, jossa cocktail-palat eivät lopu kesken ja ilmainen viini virtaa ”.

Juhlien ohjelmaan kuului syömisen ja juomisen lisäksi myös keskustelukerhon näyttelynavajaiset. Näyttely koostui valokuvista ja vieraidemme piirroksista. Tässä Heiskanen esittelee näyttelyä.

Ilta huipentui juhlapuheeseen ja kunniakirjojen jakoon, kuten jokaisessa itseään arvossa pitävässä kevätjuhlassa kuuluu. 

Heiskasen-Mäkisen keskustelukerho jakoi 16.5.2012 kunniamaininnat

kvasitieteellisyydestä

henkilökohtaisesta otteesta

opettajanlahjoista

laajasta huumetietoudesta

sosiaalipoliittisuudesta

rohkeudesta

eläinrakkaudesta

parhaasta ideasta. 

Lisäksi jaettiin diplomi naiselle.

Palkitut ryhmäkuvassa

Uskomme nyt olevamme valmiimpia keskustelemaan erilaisista aiheista yllättävissä tilanteissa. Olemme tosin iloisia, että kukaan ei tuonut aiheeksi esimerkiksi Hobbesin Leviathania tai Yhdysvaltojen sisällisotaan liittyvää asetuotantoa. Jo keskustelu finanssikriisistä muistutti välillä enemmän opetus- kuin keskustelutilannetta. Onnistunut kokeilumme saa kuitenkin jatkoa, kun keskustelukerho palaa taas syyskaudella uusin avauksin ja vierain! Jos Sinä, lukija, koet polttavaa halua tulla vieraaksi kerhoomme, otamme hakemuksia vastaan osoitteeseen heiskanenmakinen[a]gmail.com.

Peruslinjaus

Hyvä lukija,

Helsingin Kruununhaassa risteävät Liisankatu ja Mariankatu. Helsingin Kruununhaassa aloittelevat tutkijat Maria (Heiskanen) ja Liisa (Mäkinen) työstävät väitöskirjojaan viereisissä työhuoneissa. Sattumaako?

Heiskasen-Mäkisen linja on poliittisesti sitoutumaton, yhteiskuntapoliittisesti innovatiivinen dokumentaatio väitöskirjatyön arjesta. Teemme tutkimusta, elämme tutkimuksesta, näemme painajaisia tutkimuksesta. ’Tutkiminen on hauskanpidon yksi muoto’ (Saari 2011, 5).

Tutkimuskohteemme ovat verrattain uusia sosiaalipolitiikan tieteenalalla. Valvontakamerat tallentavat liikkeitämme mitä moninaisimmissa paikoissa, ja internet mahdollistaa ventovieraiden tarkkailun. Rahapelaamisen haitat ovat esimerkki uusista sosiaalisista ongelmista, jotka haastavat hyvinvointivaltion käytäntöjä. Mäkinen keskittyy tarkkailuun ja Heiskanen pelaamiseen. Kirjoitamme tässä blogissa sellaisia huomioita tutkimusaiheistamme, joista uskomme muidenkin olevan kiinnostuneita. ’Yhteiskunnallisesti kiinnostava aihe’ on tietysti tutkijanuran ensimmäinen kuoppa, ja kirjoituksiamme lukevat luultavasti lähinnä äitimme.

Liisankadun ja Mariankadun kulmassa sijaitsevat esimerkiksi Sibelius-lukio, maa- ja metsätalousministeriö ja kiinteistövälitystoimisto. Nämä eivät sinänsä ole sosiaalipoliittisen tutkimuksen ydintä, mutta kuvaavat Heiskasen ja Mäkisen yhtä monipuolisia linjauksia: avaralla katseella, suurella sydämellä ja usein isojen tuoppien ääressä. ’Professoreita emme ole, mutta sellaisia meistä tulee’.

Näin alkuvaiheessa olemme suunnitelleet blogiimme kolme vakiopalstaa. Tutkimusaiheisiimme liittyvät kirjoitukset menevät kategorian Pieniä huomioita maailmasta pl. kaikki paitsi valvonta ja rahapelaaminen alle. Tämän lisäksi tulossa on kaksi muuta vakiopalstaa: Anatomiasarja sekä Arvioita konferenssien vapaa-ajanohjelmasta -palsta.

Anatomiasarjan aloittaa kirjoitus abstraktin anatomiasta. Abstrakti on tiedemaailman välttämättömyys: sitä tarvitaan kaikkialle konferensseista, apurahahakemuksiin ja artikkeleihin. Sellaisen kirjoittaminen ei kuitenkaan ole aivan yksioikoista. Abstrakti kirjoitetaan usein tilanteessa, jossa ei täysin tiedetä mitä aiotaan (tai ehkä edes mitä halutaan) sanoa, kiireessä ja tiukan pituusrajoituksen puitteissa. Kumpikaan meistä ei väitä olevansa minkäänlainen asiantuntija abstraktien suhteen, mutta muutaman sellaisen kirjoitettuaan voi kenties esittää jo joitakin huomioita erinäisistä kompastuskivistä. Abstraktin anatomian lisäksi Anatomiasarjassa on luvassa ainakin tutkimussuunnitelman anatomia sekä työryhmäkysymysten ja -vastausten anatomia. 

Arvioita konferenssien vapaa-ajanohjelmasta -palsta on kevyempi ja keskittyy konferenssien virallisen sisällön asemesta kaikenlaiseen sosiaaliseen oheistoimintaan konferenssien ympärillä. Kerromme siitä sen mitä muistamme. Virallista konferenssiohjelmaa käydään läpi muilla palstoilla, tässä jaamme havaintojamme eritoten sosiaalisesta näkökulmasta. Saako ottaa kolmetoista cocktail-palaa kerralla? Entä jos on todella nälkäinen? Mitä tehdä, jos tiedät sopineesi edellisen illan viimeisessä jatkopaikassa laajasta tutkimuksellisesta yhteistyöstä, mutta et muista yhteistyökumppanisi nimeä? Mitä puen päälleni esitykseen siten, että näytän pätevältä mutta en 50-vuotiaalta?

Heiskanen selvitti googlesta, että jatko-opiskelijan arjesta ei juuri ole blogeja. Ehkäpä avaudumme tänne siis myös apurahaonnelasta, yliopiston byrokratiasta ja muusta jokapäiväisestä tutkijanelämästämme. Sillä kuka kissan hännän nostaisi ja niin edelleen.

Rakkaudella,

Heiskanen-Mäkinen

Lähteet:

Saari, Juho (2011) Esipuhe. Teoksessa Juho Saari (toim.): Hyvinvointi. Suomalaisen yhteiskunnan perusta. Helsinki: Gaudeamus, 5-6.